Oudompi Totuus

Hyvin tunnetussa lastenlaulussa lauletaan "koska matka oli hauska niin / pyysivät he mukaan yhden kaverin" tjsp. Anteeksi, mutta mitä helvettiä?
Jos matka on mennyt jo valmiiksi hyvin ja kaikilla on hauskaa, miksi ihmeessä pitää ehdoin tahdoin pyytää lisää väkeä siihen matkalle? On aika iso todennäköisyys, että kellään ei ole kivaa sen jälkeen. Rupeaa kuitenkin sikailemaan tai marmattamaan kaikesta. "Kenen idea olikaan kutsua Jaakko Norsu?! Hä? Sä hyvin tiedät millanen se on!!! Ens kerralla ei ainakaan kutsuta sitä mukaan." 

Jep. Edellisestä kirjoituksesta on aikaa. Seuraavakin saattaa venähtää, jos en nyt innostu.

Vaihdoin työpaikkaa ja vaikuttaa siltä, että todella moni uudessa firmassa on kuullut minusta enemmän tai vähemmän. Firman juhlissa aika moni tunnisti minut vaikka itse en tunnistanut ketään lukuunottamatta omia tiimiläisiäni, jotka olin tavannut kerran aikasemmin. En tajua millä tavalla minun rekryämistäni on oikein mainostettu mutta tuntuu, että minuun on aika paljon ladattu odotuksia. Itse en tiedä pystynkä vastaamaan odotuksiin, sillä olen vain tavllinen työntekijä enka todellakaan kokeneimmasta päästä. No eiköhän sekin sitten tule jossain vaiheessa selväksi ihmisille kun ei pysty taipumaan ihmetekoihin.

No ei sen puoleen; uudessakin firmassa on näemmä yksi "Rauni", jollainen oli aikaisemmassakin. Sellaiset ihmiset ovat tuttuja ja turvallisia. Kai sinunkin firmassasi on Rauni? 

Tuossa sitten hyvää hyvyyttäni kutsuin kaikki firman työntekijät (~50 hlöä) parille tuopille viimeisen työpäiväni kunniaksi töiden jälkeen. Pelkästään oman tiimini kolme jäsentä tulivat. Ketään muuta ei näkynyt, ei kuulunut. Aika vitun boonusta vois melkein sanoa. Heikompi kaveri menisi oikeasti hirteen jo.

Voimaa! Nopeutta!
Galaksit räjähtää
Keinonen laskeutuu rankaisemaan kaikkia
Kun luurangot nousee haudoistaan
Keinonen vapautuu raudoistaan

On Tuomiopäivä
On Tuomiopäivä 

Huomenna CERNin pojat pyöräyttävät helvetinkoneensa käytniin ja hyvä niin. Itse odotan innolla täydellistä planeettamme tuhoutumista mustanaukon syövereihin. Se jos mikä piristäisi päivää. Päästäisiin kerrankin tästä pask*sta eroon ja pahiksetkin saisivat ansionsa mukaan.

Mäihä laskee koneen käyntiin! Kortsu valmiina? HÄÄÄN MIEESS!

Kuka ikinä oikein keksi mukulakivetyksen kaupunkiin? Valopää: "Ai, että hiekka lentää kun hevoskärryt menevät? No laitetaan maahan erikokoisia ja muotoisia kiviä, sillähän se hoituu!" Mukulakivet ovat varmasti olleet ennenaikaan jalkojen katkaisija numero yksi, nykyisilläkin korkeateknologian tuottamilla kengillä on nimittäin vakeuksia olla vääntämättä nilkkaansa.. Ehkäpä idean kehitti ilkikurinen alityöllistetty kaupunginlääkäri. Eikä se hevoskyytikään varmaan nyt niin kivalta ole tuntunut kun se mukulakivitys ei ole millään tavalla tiiviskään, siinähän ne pyörät ovat livenneet aika ajoin kivien väliseen uraan.

En voi kyllä käsittää, että miksi tuollainenkin on pitänyt oikeasti väsätä.

Irtokarkkeja ei pitäisi myydä kaupoissa ollenkaan. Ne ovat oikeasti resepti suuremmille sairastumisille jossakin vaihessa. Nuorten kuparisulfaatti "jekku" on hyvä muistutus tästä. Monesti etenkin isoissa kaupoissa ja videovuokraamoissa olen nähnyt kuinka lapset, joita vanhemmat/henkilökunta eivät ehdi joka hetki valvomaan, ovat tunkeneet kätensä karkkirasioihin ja alkaneet syömään karkkeja eri laatikoista. Sitä ennen on voitu hyvin tehdä hiekkakakkuja tai kaivella vähän mutaa, seassa ties mitä bakteereita. Ja sitten kun lapsi työntää kätensä vaikkapa  viiteen eri rasiaan niin johan on hyvät mausteet.

Lähetin viestin Suomen Nestlélle siitä, että KitKat -patukoita ei löydy enää kaupoista. Sain vastuksen, että KitKat ja Lion -patukat on vedetty Suomen markkinoilta pienen kysynnän takia. Ainakin tuossa paikallisessa Cittarissa Chunky White KitKatit menivät nopeasti aina kun niitä tuli lisää. Voihan olla, että niitä ei paljoa koko valtakunnan tasolla ole mennyt, mutta luulisin, että menekki isommissa kaupungeissa on ollut ihan hyvää.

Katsokaa kuinka vihainen olen ==>

Ajattelin kesäloman lopuksi käydä rentoutumassa kylpylässä siskon seurassa. Kaikki oli hyvin siihen asti kunnes pistivät aaltokoneen päälle. Yhtä äkkiä siskoni ja minä huomasimme väistelevämme vauvan tai lapsen paskakikkuroita vedessä. Vedestä itsemme pois pelastettuamme päätimme mennä porealtaaseen. Ei olisi kannattanut. Porealtaaseen nimittäin tulee nainen, jolla on ns. "puolukkapäivät" ja vuotaa siis verta. Kiva kiva - ensin päälle tulee paskaa ja sitten verta. Sen jälkeen ei sitten oikein enää huvittanutkaan kylpeä.

Säälittävää on ottaa hotellihuone viikonlopuksi vieraasta kaupungista Suomessa ja viettää juhannusaatto lukemassa ja kommentoimassa toisten blogeja. Ja tietenkin koodata nettisivustoa. No ainakaan en ole hukkumassa paikalliseen joenpahaseen.

Yhdessä asiassa suomalaiset ovat erittäin kuuliaisia: liikennevaloissa seisomisessa. Ulkomailla käydessä sen huomaa selvästi, niin eurooppalaiset kuin jenkitkin nimittäin menevät yli silloin kuin pääsevät, mieluiten vihreällä mutta ei se punainenkaan estä ylittämistä.  Välillä mennään yli sillä periaatteella, että "kyllä ehtii vaikka tuo auto on sekunnin päästä kohdalla."

Suomessa isoimmissakin kaupungeissa seisotaan punaisissa vaikka kello olisi 2 sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, eikä mistään suunnasta edes näytä tulevan autoa. Harvassa ovat ne, jotka lähtevät ylittämään ennen kuin valo vaihtuu vihreäksi, ellei sitten ole ihan pakottavaa syytä kävellä punaisia päin.

Minusta tämä on hyvä juttu, pitäkäämme suomalaiset tätä tapaa yllä. Periaatteet on aina periaatteita. 

Missä vaiheessa tapahtui se, että naiset ovat vallanneet miesten värit itselleen? Aikaisemmin naisille kuului pinkki, violetti ja vaalenakeltainen ja tietenkin punainen. Siniset, hamaat ja pitkälti myös vihreät olivat selviä miesten värejä. Esimerkiksi omassa lapsuudessani vaaleansininen kuului ehdottomasti pojille. Nykyään kun esimerkiksi on ostamassa lenkkitossuja niin vaaleansiniset ja vaaleanharmaat ovat lähes yksinomaan naisten lenkkareita ja miehille on tarjoilla pääsosin valkoisia ja mustia. On todella vaikea enää erottaa miesten lenkkareita naisten vastaavista.

Sama homma alkaa olemaan myös alusvaatteissa: miehet voivat valita normaalisti neljän tai viiden värin väliltä: Mustat, tuhkanharmaat, valkoiset ja tummansiniset, satunnaisesti tarjotaan myös viininpunaisia. Kun kävelee naisten alusvaateosaston läpi niin tilanne on aivan toinen: edellä mainittujen "miesten" värien lisäksi naistenosastolla on edustettuna sinisiä, vihreitä, keltaisia ja pinkkejä pastellivärejä. Kyllä minä ainakin miehenä käyttäisin vaalenasinisiä tai -vihreitä alushousuja, jos niitä olisi saatavilla, pinkin saavat naiset pitää edelleen itsellään. Ainakin meikäläistä rupeaa jurppimaan pikkuhiljaa tämä miesten, erityisesti alusvaatteiden, mielikuvituksettomuus. Jos edes välillä saisi vaihtelua.

Vietimme yläasteen luokkakokousta eilen, olemme nyt noin 12 vuotta vanhempia kuin olimme silloin, mutta kun kohtasimme niin tuntui, että olisimme tavanneet viimeksi eilen. Juttujen taso ja aiheet olivat pitkälti samanlaisia kuin silloin reilu vuosikymmen sitten. Ihmiset olivat pohjimmiltaan ihan samoja, vaikka nyt ihmisillä oli ammatteja, perheitä ja lapsia. Sitä oli jopa hieman vaikea käsittää, tunne oli aika surrealistinen kun yritti käsittää, että tuolla tuossa on lapsi ja aviomies, silti se vaikuttaa ihan samalta kuin 12 vuotta sitten. Jotenkin siinä puhuessa välillä odotti välitunnin loppumista ja menemistä seuraavalle hissan tunnille - olkoonkin, että kokoonnuimme baarissa.

Suuri osa nyt asuu muualla kuin tuossa kaupungissa, silti paikkakunta on yksi iso yhdistävä tekijä. Moni muualla asuva, itseni lukaan mukien, haikailee tuohon kaupunkiin takaisin muuttamista. Vaikka yläaste noin keskimäärin oli itselle aika pakkopullaa niin silti täytyy sanoa, että meillä oli hyvä luokka.

Tänään oli varmaankin kansallinen avohoitopäivä kun tuntui, että kaupungilla liikkui huomattavan suuri määrä mentaalihygienisesti rajoittuneita ihmisiä. Oli mm. kaveri, joka makasi kahvilan sohvapenkillä itsekseen puhuen ja naureskellen. Miten tuollaiseen pitäisi oikein suhtautua? Pitäisikö soittaa skoudet tai lanssi, pyytää kahvilan henkilökuntaa katsomaan henkilön tilanne vai antaa vain henkilön olla? Päätin antaa olla kun mies oli selvästi tyytyväinen omaan olotilaansa, eikä aiheuttanut kenellekään muulle häiriötä. Kaveri ei mielestäni ollut tarpeeksi sekaisin, että olisi otettu oikeasti vastaan terveysasemallekaan. Täytyy myöntää, että tuollainen jää vaivaamaan velvollisuuden- ja omaatuntoa, vaikka todellisuudessa tietää, että puutuminen asiaan ei olisi oikeasti johtanut mihinkään nykyisillä yhteiskunnan resursseilla.

Jaha, elämä ajaa minut taas blggaamaan - siitä onkin jo pari vuotta kun viimeksi tosisssani bloggasin. Katsotaan osaako vanha koira vielä aikoja sitten oppimansa temput. Ei vaan, mennään suoraan asiaan:

Jenkkisivustolla horoskooppini lupasi, että kuulisin jotain hauskaa lapsen suusta, jota rupeaisin ajattelemaan enemmälti. Skooppi heitti päivällä mutta lasketaan se aikaeron piikkiin

Olin kaupassa kassan päädyssä pakkaamassa tavaroitani. Siihen tulee pikkutyttö balttiarallaa varmaan jotain 5-7-vuotias, joka alkaa kyselemään, että onko tuo ja tuo sinun ostoksesi. Menee hetki ennen kuin tajuan, että tyttö puhuu minulle. Vastailen ystävällisesti kyllä kunnes olen pakkaamassa HK:n Potku-purkkia reppuuni. Silloin tyttö sanoo "Toi on aika voimakasta ruokaa". En oikein osaa vastata tytölle kun en ole koskaan sitä maistanut. Melkein repeän kuitenkin nauruun - jotenkin ajatus tuonikäisestä järsimässä Äijämäisesti tulisia makkarapaloja vain pistää huvittamaan.

Kotona kuitenkin joudun myöntymään: pikkutyttö tiesi mistä puhui. Potku tosiaan on aika tulista jopa tällaiselle muka-Äijlle, joka kuuntelee työpaikalla heviä ja kotonaan vaihtaa salaa Katri Helenaan. Pointsit tuolle tulevalle totuudentorvelle Toton sanoin "Hold the line."